Etusivu » Artikkelit ja uutiset » asunto

Avainsana: asunto

Asuinhuoneiston vuokraus – vuokrasuhteen päättäminen

Josefine Vannio

Vaikka asuinhuoneiston vuokraus katsotaan lähtökohtaisesti pitkäkestoiseksi sopimussuhteeksi, voi tulla esiin tilanteita, joissa jo aloitettu vuokrasuhde on syystä tai toisesta tarvetta päättää. Yleinen lähtökohta on, että vuokralaista pidetään vuokrasuhteen heikompana osapuolena, jolloin laissa asuinhuoneiston vuokrauksesta pyritään suojamaan vuokralaisen asemaa. Tämä näkyy muun muassa osapuolten irtisanomisajoissa.

Asuinhuoneiston vuokrasuhde vuokranantajan ja vuokralaisen välillä on varallisuusoikeudellinen sopimussuhde. Kuten sopimussuhteissa yleensä, myös vuokrasopimussuhteessa on mahdollista, että vuokranantajan ja vuokralaisen välille syntyy erimielisyyksiä koskien vuokrasuhteen aloittamista taikka sen päättämistä. Tässä artikkelissa käsittelen viimeksi mainittua.

Asuinhuoneiston kunto ja huoneistosta muuttaminen

Asuinhuoneiston kunnon ylläpitäminen on vuokranantajan tehtävä, mutta vuokrasopimuksessa voidaan sopia myös vastuun siirtämisestä vuokralaiselle. Huoneisto kuitenkin vuokrataan vuokralaiselle siinä kunnossa kuin se on.  Vuokralaisella on velvollisuus hoitaa asuinhuoneistoa huolellisesti. Tämä saattaakin herättää osapuolten välillä erimielisyyksiä, sillä laissa ei ole säännelty miten vuokralaisen olisi käytettävä huoneistoa. Lähtökohtana kuitenkin on, että asuinhuoneistoa käytetään asumiskäyttöön, jolloin normaalista asumista aiheutunut kuluminen huoneistossa on sallittua. Mikäli asuntoon kohdistuu normaalista asumisesta poikkeavaa kulutusta taikka muuta vahinkoa, vuokralainen on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Rajanveto siitä, mikä voidaan katsoa normaalista asumisesta johtuvaksi kulumiseksi, voi aiheuttaa osapuolten välillä erimielisyyksiä.

Kun tehdään rajanvetoa siitä mikä katsotaan asuinhuoneiston normaalista käytöstä aiheutuneeksi kulumiseksi, huomiota on kiinnitettävä ainakin seuraavin seikkoihin. Ensinäkin on selvitettävä onko huoneiston pinnoissa oleva kuluma syntynyt äkillisesti vai hitaasti ajan kuluessa. Lähtökohtaisesti tavanomainen kuluminen ei ole äkillistä, vaan se syntyy ajan mittaan asuinhuoneiston pintoihin. Arvioinnissa on huomioitava lisäksi vuokrasuhteen kesto sekä asuinhuoneistossa asuneiden lukumäärä. Luonnollisesti, mitä pidempään vuokrasuhde on jatkunut taikka mitä enemmän asuinhuoneistossa on ollut vuokralaisia, sitä enemmän asuntoon on saattanut tulla jälkiä. Kulumisasteeseen vaikuttavat lisäksi huoneiston kunto sekä huoneiston pinnoilla käytetyt materiaalit. Mikäli vuokranantaja on valinnut vuokrahuoneistonsa pinnoille sellaiset materiaalit, jotka ovat herkkiä kulumisesta aiheutuville jäljille, on tämä tulkittava vuokranantajan tietoisena riskinä siitä, että huoneessa saattaa näkyä herkemmin kulumisen aiheuttamia jälkiä. Tällainen materiaali voi olla esimerkiksi seinillä oleva huokoinen tapetti, johon jää keskivertoa herkemmin painaumat sängynpäädystä taikka sohvasta.

Huomionarvoista on nostaa esille vuokralaisen ilmoittamisvelvollisuus. Käytännössä tämä velvollisuus tarkoittaa, että vuokralaisen on viipymättä ilmoitettava vuokranantajalle huoneiston vahingoittumisesta tai sellaisesta puutteellisuudesta, jonka korjaamisesta vuokranantaja on vastuussa. Vuokralaisen on kuitenkin tehtävä ilmoitus heti, jos korjaus on vahingon laajenemisen estämiseksi suoritettava viipymättä. Tällainen huoneistossa havaittava vahinko voi olla esimerkiksi vuotava vesihana taikka kosteuden huomaaminen asuinhuoneiston rakenteissa.

Muuttopäivä on vuokrasopimuksen päättymispäivää seuraava arkipäivä. Tällöin vuokralaisen on jätettävä puolet huoneistosta vuokranantajan käyttöön sekä muuttopäivää seuraavana päivänä vuokralaisen on viimeistään luovutettava koko huoneisto vuokranantajalle.

Vuokranantajan vaihtuminen

Vuokranantaja on velvollinen ilmoittamaan vuokralaiselle, mihin hänen oikeutensa vuokrata asuinhuoneistoa perustuu. Tällöin vuokranantajalla on velvollisuus ilmoittaa vuokralaiselle myös siitä, mikäli hänen oikeutensa vuokrata huoneistoa päättyy. Ilmoitus vuokranantajan vaihtumisesta on tehtävä vuokralaiselle viivytyksettä. Lähtökohtaisesti vuokranantajan vaihtuessa kesken voimassaolevan vuokrasuhteen, vuokrasopimus sitoo myös uutta omistajaa. Sopimuksen sitovuuden edellytyksenä on, että vuokralaisen on täytynyt saada huoneisto haltuunsa ennen alkuperäisen vuokranantajan ja tulevan vuokranantajan välistä luovutussopimusta. Luovutussopimuksessa on lisäksi täytynyt olla maininta vuokrasopimuksen pysyvyydestä. Mikäli vuokranantajan ja vuokralaisen vuokrasopimukseen on vuokrasuhteen aikana tehty muutoksia tai lisäyksiä eikä näitä ole merkattu asianmukaisesti vuokrasopimukseen, nämä muutokset taikka lisäykset eivät sido uutta vuokranantajaa. Muutokset ja lisäykset voivat tulla kuitenkin uutta vuokranantajaa sitoviksi, ellei hän ilmoita kuukauden kuluessa, ettei hän niitä hyväksy. Tämän vuoksi sopimukseen tehtävät muutokset on ehdottoman tärkeää merkitä asianmukaisesti vuokrasopimukseen.

Vuokrasopimuksen irtisanominen

Mikäli toistaiseksi voimassaoleva vuokrasopimus irtisanotaan, se päättyy irtisanomisajan kuluttua, elleivät osapuolet sovi toisin. Vuokrasopimuksen irtisanomisaika lasketaan sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanomisaika on suoritettu. Vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen irtisanomisaika on kuusi kuukautta, jos vuokrasopimusta on irtisanomista ennen kestänyt yhtäjaksoisesti yli vuoden. Muussa tapauksessa vuokranantajan irtisanomisaika on vain kolme kuukautta. Vuokralaisen irtisanoessa vuokrasopimuksensa, irtisanomisaika on vain yksi kuukausi. Säännökset ovat pakottavia siinä määrin, että vuokrasopimuksessa olevat ehdot, joilla lyhennetään vuokranantajan irtisanomisaikaa tai pidennetään vuokralaisen irtisanomisaikaa, ovat mitättömät.

Määräaikainen vuokrasopimus päättyy lähtökohtaisesti vasta kun, sopimuksen määräaikaisuus on kulunut. Pääsääntöisesti määräaikaista vuokrasopimusta ei voi näin ollen irtisanoa. Vuokranantajalla on kuitenkin oikeus irtisanoa määräaikainen vuokrasopimus erityisestä perusteesta. Erityisenä perusteena pidetään esimerkiksi sitä, jos vuokralainen saa työ- tai opiskelupaikan kesken määräaikaisen sopimuksen taikka jos vuokranantaja tarvitsee asuntoa oman tai perheenjäsenensä käyttöön sellaisesta syystä, joka ei ollut ennakoitavissa sopimusta tehtäessä.

Vuokrasopimuksen purkaminen ja lakkaaminen

Tietyissä tilanteissa on mahdollista purkaa osapuolten välinen vuokrasopimus. Vuokranantajalla on mahdollisuus purkaa vuokrasopimus esimerkiksi silloin, jos vuokravastiketta ei makseta sovittuna ajankohtana, vuokralainen viettää häiritsevää elämää taikka jos vuokralainen muuten hoitaa huoneistoa huonosti. Vuokranantajalla ei ole kuitenkaan oikeutta irtisanoa vuokrasopimusta välittömästi puutteellisen toiminnan havaittuaan, koska vuokranantajan on annettava vuokralaiselle kirjallinen varoitus. Näin ollen kirjallinen varoitus vuokranantajalta on edellytys vuokrasopimuksen purkamiselle. Lisäksi varoitus on täytynyt antaa samasta toiminnasta, jonka perusteella vuokrasopimus puretaan. Mikäli vuokralainen kuitenkin korjaa välittömästi puutteellisen toimintansa annetun varoituksen myötä, ei vuokranantajalla ole perustetta purkaa vuokrasopimusta. Vuokralaisella on oikeus purkaa vuokrasopimus silloin, jos vuokrahuoneisto aiheuttaa ilmeistä vaaraa vuokralaisen terveydelle, kun huoneistoa käytetään vuokrasopimuksessa määriteltyyn tarkoitukseen.

Vuokrasopimus lakkaa tilanteissa, joissa vuokrahuoneisto tuhoutuu, taikka viranomainen kieltää huoneiston käyttämisen siihen tarkoitukseen, joka on määritelty vuokrasopimuksessa. Käytännössä tämä useimmiten tarkoittaa, ettei vuokrahuoneistoa saa viranomaisen määräyksen perusteella käyttää asumistarkoitukseen. Mikäli vuokrasopimuksen lakkaaminen johtuu vuokranantajasta johtuvasta syystä, vuokralaisella on oikeus saada korvaus näin aiheutuneesta vahingosta.

Josefine Vannio

Asuinhuoneiston vuokraus – vuokrasuhteen aloittaminen

Josefine Vannio

Asuinhuoneiston vuokrauksessa on kyse huoneiston käyttöoikeuden luovuttamisesta vuokralaiselle vastiketta vastaan. Vastiketta kutsutaan usein vuokraksi, jona voi olla lähes mitä vaan, jolla on rahallista arvoa, mutta useimmiten vuokralla viitataan rahasuoritukseen. Sopimusta, jolla asuinhuoneiston käyttöoikeus luovutetaan, kutsutaan vuokrasopimukseksi. Vuokraoikeus syntyy aina sopimuksella, jolle on ominaista että se on voimassa joko toistaiseksi taikka tietyn määräajan. Kun huoneisto taikka huone vuokrataan asumistarkoitukseen, sovellettavaksi tulee laki asuinhuoneiston vuokrauksesta.

Asuinhuoneiston vuokrasuhde vuokranantajan ja vuokralaisen välillä on varallisuusoikeudellinen sopimussuhde. Kuten sopimussuhteissa yleensä, myös vuokrasopimussuhteessa on mahdollista, että vuokranantajan ja vuokralaisen välille syntyy erimielisyyksiä koskien erityisesti vuokrasuhteen aloittamista taikka sen päättämistä. Tässä artikkelissa käsittelen vuokrasuhteen perustamisvaiheessa mahdollisesti ilmeneviä ongelmia.

Vuokrasopimuksen solmiminen

Vuokrasopimuksessa on kyse varallisuusoikeudellisesta sopimuksesta. Asuinhuoneistoa vuokrattaessa, sopimus on suositeltavaa tehdä kirjallisesti. Jos vuokrasopimukseen on syytä tehdä muutoksia vuokrasuhteen aikana, on myös nämä muutokset merkittävä sopimukseen kirjallisesti. Vuokrasopimuksen tekeminen kirjallisesti ei ole kuitenkaan varsinainen muotomääräys vaan vahva suositus. Vuokrasopimus on näin ollen pätevä myös suullisesti solmittuna. Mikäli vuokrasopimus kuitenkin solmitaan muulla tavalla kuin kirjallisesti, katsotaan vuokrasopimus aina toistaiseksi voimassaolevaksi. Kirjallinen vuokrasopimus on näin ollen edellytys määräaikaisen vuokrasuhteen syntymiselle.

Syntynyt asuinhuoneiston vuokrasopimus sitoo sen molempia osapuolia. Vuokrasopimuksen solmimisen jälkeen vuokralaiselle siirtyy sopimuksen mukaisesti asuinhuoneiston käyttö- ja hallintaoikeus. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että samanaikaisesti vuokranantaja menettää käyttöoikeutensa asuinhuoneistoon. Vaikka asiasta voidaan sopia toisin, yleinen käytäntö on, että vuokralaisella on yksinoikeus asuinhuoneistoon, eikä vuokranantajalla ole oikeutta huoneiston käyttöön ilman että asiasta sovittaisiin osapuolten välillä erikseen. Vuokrasuhteen aikana vuokranantajalle, voi tulla tarve päästä vuokralaisen hallinnassa olevaan asuinhuoneistoon. Huoneistoon pääsyyn vuokranantajalla on kuitenkin oltava peruste. Tällaisena perusteena voi toimia esimerkiksi vuokranantajan tarve päästä huoneistoon sen hoidon ja kunnon valvomista varten. Myös tilanteissa, joissa vuokranantaja on aikeissa myydä tai uudelleen vuokrata huoneistonsa, vuokralaisella on velvollisuus päästää vuokranantaja näyttämään huoneistoa osapuolten yhdessä sopimana aikana.

Vuokran maksaminen ja vuokran määrä

Asuinhuoneiston vuokrauksessa vuokra on maksettava viimeistään kuukauden toisena päivänä vuokranmaksukauden alusta lukien, ellei vuokrasopimuksessa ole toisin sovittu. Lähtökohtaisesti vuokranmaksukausi on kuukausi. Vuokra maksetaan vuokranantajan ja vuokralaisen sopimalta ajalta. Lisäksi vuokran maksamisesta ennakkoon voidaan sopia erikseen vuokrasopimuksessa. Vuokraennakkoa voidaan periä kuitenkin vain erityisestä syystä sekä enintään vain kolmelta kuukaudelta. Sopimusehto, jonka mukaan vuokralaiselle voidaan vuokrasuhteen aikana asettaa velvollisuus maksaa vuokraa ennakolta, on mitätön.

Vuokravastikkeen määrä määräytyy osapuolten välisellä sopimuksella. Vuokrasopimuksen solmittuaan osapuolet sitoutuvat noudattamaan sopimaansa vastiketta. Vuokrasuhteet ovat lähtökohtaisesti luonteeltaan pitkäkestoisia sopimuksia, jolloin sopimussuhteen aikana saattaa nousta esiin tarve muuttaa vuokravastikkeen määrää. Jotta vuokravastikkeen muuttaminen vuokrasopimussuhteen aikana voisi tulla kysymykseen, on siitä kuitenkin sovittava erikseen jo vuokrasopimusta solmittaessa. Mikäli vuokranantajalle halutaan antaa täysin yksipuolinen oikeus korottaa vuokravastiketta, on tämän siis käytävä ilmi vuokrasopimuksesta. Muutoin vuokravastiketta ei voida korottaa ilman vuokralaisen suostumusta. Vuokrasopimuksiin sisältyy yleisimmin nykyään indeksilauseke, jonka mukaan vuokraa tarkistetaan jonkin indeksin muutosten mukaisesti. Indeksit, joihin vuokravastikkeen muutos useimmiten sidotaan, ovat esimerkiksi kuluttajahintaindeksi ja elinkustannusindeksi. Kun vuokran korottamisesta on sovittu vuokrasopimuksessa, on sopimusehdossa kuitenkin huomioitava indeksiehdon käytön rajoittamisesta annettu laki. Harvinaisemmaksi ovat muuttuneet kiinteät vuosittaiset vuokrankorotusprosentit, sillä ne saattavat pidemmällä aikavälillä johtaa hyvinkin kohtuuttomaan vuokravastikkeeseen.

Vuokranantajalle annetusta vastikkeen korotusmahdollisuudesta huolimatta, vastikkeen määrä ei saa olla kohtuuton. Vuokravastike voi olla joko kohtuuttoman korkea tai alhainen, jolloin kummallekin osapuolelle on annettu mahdollisuus saattaa vastikkeen määrän kohtuullisuusarviointi tuomioistuimen arvioitavaksi.

Vuokravakuus ja siitä aiheutuvat ongelmatilanteet

Vuokravakuuden tarkoituksena on, että vuokralainen antaa vuokranantajalle vakuuden mahdollisesti myöhemmin syntyvän vahingon varalta. Vakuuden määrää on lainsäädännössä rajoitettu siten, että ehto, jonka mukaan vuokralainen joutuu asettamaan suuremman vakuuden kuin kolmen kuukauden vuokran, on mitätön.

Vakuuden antamisessa kannattaa olla tarkkana, sillä ongelmia vuokralaisen näkökulmasta saattaa aiheutua siitä, ettei maksettua vuokravakuutta palauteta vuokrasuhteen päätyttyä. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, että pitkään perinteisenä käytäntönä on ollut vuokravakuuden suorittaminen vuokranantajan pankkitilille tilimaksuna. Tulevaisuutta silmällä pitäen sekä varmistuakseen siitä, että vuokravakuuden saa varmasti takaisin vuokrasuhteen päätyttyä onkin suositeltavaa perustaa vakuutta varten vuokravakuustili. Vuokravakuustili on erillinen pankissa avattava tili, johon siirretään vuokravakuutta vastaava summa. Vuokralainen voi avata vuokravakuustilin omassa pankissaan. Tilin avattuaan vuokralainen ei pysty hallinnoimaan kyseisellä tilillä olevia varoja. Vuokralainen pääsee käsiksi varoihin vasta sen jälkeen, kun tämä on palauttanut pankkiin kirjallisen todistuksen siitä, että vuokranantaja on antanut pankille luvan vuokravakuuden palauttamiseen. Vuokravakuustili suojaa vuokralaista myös siinä mielessä, ettei myöskään vuokranantaja pääse tilillä oleviin varoihin käsiksi perusteetta. Vuokranantajalla on oikeus saada suoritus vuokravakuustililtä vasta sitten, kun tämä on osoittanut tositteen pankille siitä, että asuinhuoneistolle on sattunut sellaista vahinkoa, joka on kuulunut vuokralaisen vastuun piiriin.

Huoneiston jälleen- ja alivuokraus

Huoneiston jälleenvuokrauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa huoneiston ensivuokralainen vuokraa koko vuokraamansa huoneiston edelleen toiselle vuokralaiselle vastiketta vastaan. Jälleenvuokrauksen mahdollisuudesta on oltava maininta joko vuokrasopimuksessa, taikka siihen on muutoin saatava erillinen lupa vuokranantajalta. Asuinhuoneiston jälleenvuokrauksessa syntyy tilanne, jossa ensivuokralaisesta tulee jälleenvuokraajan vuokranantaja. Lisäksi on myös mahdollista että jälleenvuokraaja vuokraa huoneiston yhä edelleen, jolloin ketju jatkuu. Jälleenvuokrauksesta säännellään AsHVL 72§:ssä. Sääntelyllä pyritään turvaamaan asuinhuoneisto tosiasiallisesti käyttävän asema sekä toisaalta järjestämään ensivuokranantajan ja vuokralaisen välistä suhdetta. Huomattavaa on, ettei ensivuokranantajan ja jälleenvuokralaisen välille synny sopimussuhdetta, sillä vuokrauksessa on kyse nimenomaan osapuolten välisestä sopimuksesta, jolloin yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimus ei sido kolmansia, eli tässä tapauksessa vuokralaisten keskinäinen sopimus asunnon jälleenvuokrauksesta ei sido ensivuokranantajaa. Koska ensivuokranantajan ja jälleenvuokraajan välille ei synny sopimussuhdetta, onkin tullut erikseen säätää osapuolille kohdistuvista oikeuksista ja velvollisuuksista.

Alivuokrauksessa on taas kyse siitä että vuokralainen vuokraa edelleen osan vuokraamastaan huoneistosta toisen käytettäväksi vastiketta vastaan. Alivuokra- ja jälleenvuokrasuhde eroavat toisistaan siinä, että kun on kyseessä asuinhuoneiston alivuokraus, osa asuinhuoneistosta jää alkuperäisen vuokralaisen käyttöön. Asunnon alivuokrausta koskevissa tapauksissa sääntelyn tarve johtuu pitkälti siitä, että päävuokralainen ja alivuokralainen käyttävät asuntoa yhdessä.

Josefine Vannio

Oikeusturvavakuutus asuntokauppariidassa

Josefine Vannio

Asuinrakennukset sekä rakennetut maa-alueet ovat merkittävä osa suomalaista kansallisvarallisuutta. Suomalaiselle kulttuurille on ominaista, että yksittäiset kotitaloudet sitovat merkittävän osan varallisuudestaan omaan asuntoon, minkä vuoksi asunto- ja kiinteistökaupat ovat yksiä elämämme merkittävimmistä oikeustoimista. Kuten oikeustoimissa yleensä, myös asuntokauppariidoissa syntyy erimielisyyksiä, jolloin voikin tulla tarve lainoppineelle avustajalle.

Asuntokauppariidoille on ominaista, että kustannukset nousevat hyvinkin korkeiksi, sillä asuntokauppariidoissa tehdään harvoin nopeita sovintoja. Tämä johtunee siitä, että asuntokauppa on sekä taloudellisesti merkittävä sitoumus että elämän merkittävä merkkipaalu, jonka seurauksena riitaan on usein patoutunut paljon tunteita. Tämä taas on omiaan pitkittämään syntynyttä asuntokauppariitaa ja näin kasvattamaan entisestään siitä aiheutuvia kustannuksia.

Asuntokauppariidat johtuvat useimmiten kaupanteon jälkeen ilmenevästä asunnossa olleesta virheestä. Yleensä kyseessä on home- tai kosteusvaurio. Asiakas tarvitseekin tällöin lähes poikkeuksetta lainoppinutta avustajaa antamaan tilanteesta oikean oikeudellisen arvioinnin sekä oikeaoppisen reklamaation sisältäen yksilöidyn euromääräisen vaatimuksen. Asuntokauppariidan kustannukset nousevatkin korkeiksi sovinnon pitkittyessä tai osoittautuessa mahdottomaksi. Lisäkustannuksia aiheutuu rakennustekniikkaan tai mikrobitutkimukseen perehtyneen asiantuntijan käytöstä riidan kohteena olevan asunnon kunnon kartoittamiseksi. Riitaisat asuntokauppariidat voivatkin pahimmillaan nousta kustannuksiltaan kymmeniin tuhansiin euroihin, minkä vuoksi on ehdottoman tärkeää huolehtia oikeusturvavakuutuksen olemassaolosta ja kattavuudesta jo ennen kaupantekohetkeä.

Edellytykset korvaukselle

Oikeusturvavakuutus on yksityishenkilöillä lähtökohtaisesti osana kotivakuutusta. Oikeusturvavakuutuksen olemassaolo kannattaa kuitenkin aina tarkistaa ennen asuntokaupan solmimista, sillä jotkin vakuutusyhtiöt saattavat vaatia oikeusturvavakuutuksen hankkimista erikseen kotivakuutuksen hankinnan yhteydessä. Jotta oikeusturvavakuutus korvaisi asuntokauppariidasta aiheutuneet kustannukset, tulee vakuutustapahtuman olla tapahtunut vakuutuksen voimassaoloaikana. Mikäli vakuutus on ollut voimassa kuitenkin alle kaksi vuotta, on lisäksi niiden asioiden, joihin riita perustuu, tullut olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana. Asuntokauppariidan näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että asuntokauppa on riidan peruste, jolloin oikeusturvavakuutuksen tulisi olla voimassa jo itse asuntokauppaa tehtäessä, jotta vakuutus voisi korvata myöhemmin mahdollisesta asuntokauppariidasta aiheutuvat kustannukset.

Korvauksen edellytykset vaativat lisäksi vakuutuksen yhtäjaksoisuuden. Edellä mainitun mukaan oikeusturvavakuutuksen voi yksinkertaisimmillaan ottaa jo ennen asuntokauppaa, jolloin mahdollinen asuntokaupasta syntyvä riita kuuluu vakuutuksen piiriin. Toisekseen vakuutusta voi vaihtaa kaupanteon jälkeen, kunhan vakuutus on kuitenkin ollut voimassa yhtäjaksoisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vakuutuksen voi irtisanoa ja ottaa tilalle tämän jälkeen toisen vastaavan vakuutuksen. Olennaista korvauksen saamisessa on vakuutuksien keston yhtäjaksoisuus. Jos esimerkiksi kaupantekohetkellä on ollut voimassa vakuutus A ja riidan syntymishetkenä vakuutus B, korvataan asuntokauppariita tilanteessa, jossa vakuutukset A ja B ovat olleet voimassa taukoamatta, ilman että vakuutuksien välissä olisi ollut vakuutuksettomia päiviä. Vakuutus ei kata näin ollen sellaista asuntokauppariitaa, jossa asuntokauppa on tehty aikana, jona voimassa ei ole ollut mitään oikeusturvavakuutusta.

Korvauksen kattavuus

Vaikka oikeusturvavakuutus olisikin olemassa, ei tämä välttämättä lohduta riitaisan asuntokauppariidan kustannuksissa. Useimmiten käytetty oikeusturvavakuutuksen korvauskatto on vain noin 8500 euroa, joten suositeltavaa onkin tutustua ennen asuntokauppaa tarjolla oleviin oikeusturvavakuutuksiin ja harkita korkeampaa korvauskattoa. Vaikka Asianajajaliitto velvoittaakin asianajajaa pitäytymään asiakkaan oikeusturvavakuutuksen vakuutuskirjassa määritetyn korvauskaton rajoissa, riitaisesta asuntokaupasta syntyvä työmäärä tuskin tulee vastaamaan oikeusturvavakuutuksen asettamaa kustannusten enimmäismäärää. Näin ollen asuntokauppariidasta laskutetaan toimenpiteiden vaatiessa usein enemmän, mitä oikeusturvavakuutus korvaa, jos asiakas antaa tähän suostumuksensa ja haluaa jatkaa jo aloitettuja toimenpiteitä edelleen. Huomioitava on myös se, että oikeusturvavakuutus korvaa vain kohtuulliset ja tarpeelliset asianajokulut, jolloin tulkintaongelmia voi aiheutua tällaisten kustannusten määrittämisestä. Tämän johdosta laajempiin tutkimus-, selvitys- tai mittaustöihin ei kannata ryhtyä ennen kuin asuntokauppa on riitautettu ja korvaus myönnetty.

Josefine Vannio, Asianajotoimisto Legistum Oy

Asunnon ostaminen – Kuinka tehdä asuntokauppa oikein

Yksityisen ihmisen arvokkain hankinta elämässään on yleensä asunto. Useimmiten asunto ostetaan ”käytettynä” ei vastavalmistuneena. Edelleen asunto voi olla hyvin erimuotoinen, omakotitalo omalla kiinteistöllä, jossa kiinteistön ja rakennusten ylläpito kuuluu yksin omistajalle, asunto-osakemuotoinen omakotitalo, erillistalo, rivitalo tms. jossa yhtiöjärjestyksessä osakkaalla voi olla määritelty hyvinkin laaja vastuu rakennusten kunnosta tai sitten esimerkiksi kerrostaloasunto, jossa kunnossapitovastuu ja huolto on pitkälti yhtiön vastuulla. Asunnon muoto siis määrittää pitkälti millaiset ovat ylläpitokustannukset asunnon omistajalle ja sen kuinka paljon omistaja pystyy niihin itse vaikuttamaan.

Asunnon ostaminen ja kohteen tiedot

Kohteesta saa usein tietoja eri lähteistä. Kiinteistöstä tietoja myyjältä, edellisiltä omistajilta, viranomaisilta (rakennusvirasto yms.) ja asunto-osakeyhtiössä isännöitsijäntodistuksesta sekä yhtiön hallintomateriaalista (yhtiökokoukset jne.) Mitä enemmän tietoa kertyy sen parempi ja jos kohteesta on saatavissa vain vähän tietoa, pitäisi tämän aina herättää epäilyjä. Tällöin helposti ostetaan ”sika säkissä”.

Kohteen tarkastus, ylläpito- ja muut kulut nyt ja tulevaisuudessa

Kohteen tarkastuksessa on syytä käyttää huolella valittua ammattilaista. Markkinoilla on hyvin eritasoisia ja laatuisia kohteen tarkastuksia. Etenkin ostajan on syytä itse osallistua kriittisesti tarkastajan valintaan.

Kohteen tarkastuksella on kaksi tarkoitusta. Pyrkiä saamaan lisäselvyyttä kohteen nykykunnosta, mutta myöskin selvittää itselleen mitä ja missä aikataulussa kohteessa pitää saneerata johtuen aivan normaaleista eri rakenteiden käyttöikään perustuvista uusimistarpeista. Nämä tiedot ovat aivan olennaisia sen arvioimiseksi, riittävätkö varat hankinnan jälkeen kohteen asianmukaiseen ylläpitoon. Jos eivät riitä, ei tulevia saneerauksia pystytä tekemään ajoissa, mikä lisää vahinkojen riskiä ja johtaa kohteen ”rapistumiseen” ja siten arvon alenemiseen.

Kaupan teko, hyvä kauppakirja

Itse kaupan tärkein elementti on kauppakirja. Kauppakirjassa tulee nojata kaikkeen siihen tietoon, mitä kohteesta on saatu. Kohde pitää yksilöidä selkeästi. Kohteen tiedot ilmoitetaan kattavasti. Kohteessa havaitut virheet ja puutteet kirjataan kauppakirjaan tai sen liitteeseen. Kauppakirjaan liitettään liitteiksi kaikki kohdetta koskevat viralliset asiakirjat (kiinteistön osalta viranomaistodistukset, asunto-osakeyhtiön osalta isännöitsijäntodistus sekä muut yhtiön toimittamat todistukset) sekä kuntokartoitusraportit. Kaikki liitteet kirjataan vastaanotetuiksi.

Jos kohta kohteen huolellinen tutustuminen ja tarkastus ovat nimenomaan ostajan intressissä, hyvän ja kattavan kauppakirjan laatiminen on taas myyjän intressissä.

Teppo Laine, asianajaja

Oman asunnon osto – Elämäsi isoin investointi osa 1.

Oman asunnon osto – Elämäsi isoin investointi

Yksityisen ihmisen arvokkain hankinta elämässään on yleensä asunto. Useimmiten asunto ostetaan ”käytettynä” ei vastavalmistuneena. Edelleen asunto voi olla hyvin erimuotoinen, omakotitalo omalla kiinteistöllä, jossa kiinteistön ja rakennusten ylläpito kuuluu yksin omistajalle, asunto-osakemuotoinen omakotitalo, erillistalo, rivitalo tms. jossa yhtiöjärjestyksessä osakkaalla voi olla määritelty hyvinkin laaja vastuu rakennusten kunnosta tai sitten esimerkiksi kerrostaloasunto, jossa kunnossapitovastuu ja huolto on pitkälti yhtiön vastuulla. Asunnon muoto siis määrittää pitkälti millaiset ovat ylläpitokustannukset asunnon omistajalle ja sen kuinka paljon omistaja pystyy niihin itse vaikuttamaan.

Asunnon osto ja valmistelu: millä varoilla – mitä – mistä – millainen

Asunnon osto on prosessi. Hyvä prosessi perustuu valmistautumiseen. Kaikkien taloudellisesti merkittävien hankkeiden taustalla on hyvä valmistautuminen, jonka keskeisin seikka on tehdä taloudellinen laskelma siitä, että on riittävä taloudellinen kantokyky tehdä hankinta. Näissä laskelmissa on erityisen tärkeä huomioida tulevat muutokset: kuten korkotason muutokset, tulevat remonttitarpeet, mahdolliset yllättävät lisäkulut (ylimääräiset korjaukset, jotka johtuvat piilevistä / salaisista virheistä tai uusista virheistä) sekä muutokset omissa taloudellisissa resursseissa

Kohteen valinta

Omaa kotia ostettaessa aina lähtökohtana on ostaa kohde, jossa haluaa asua. Asunnon hankintaan liittyy myös voimakas tunnelataus. Tästä huolimatta pitää olla järki mukana ja säilyttää maltti. Kohteen valinnassa täytyy olla aina huolellinen ja ennen päätöstä on tehtävä kaikki tässä artikkelissa mainitut toimenpiteet. Vaikka kohde olisi kuinka upea, ennen lopullisen hankintapäätöksen tekemistä on maltettava tehdä selvitykset, tarkastukset ja laskelmat.

Taloudellisten resurssien arviointi

Kustannukset, jotka ennen hankintapäätöksen tekemistä on huomioitava laskelmassa, ovat ensinnäkin hankintahinta, lainan määrä, lainan lyhennyserän määrä ja tämän osalta huomioitava aina mahdolliset korkokannan nousut. Laina otetaan yleensä noin 20 vuodeksi, jona aikana korko voi vaihdella, mikä voi vaikuttaa olennaisestikin lyhennyksen määrään. Lisäksi on aina arvioitava normaalit ylläpitokustannukset. Esimerkiksi lämmityksen osalta eri lämmitysvaihtoehdot voivat kustannuksiltaan vaihdella voimakkaastikin, kuten aikaisemmin öljy, jonka maailmanmarkkinahinta on vaihdellut merkittävästi tai nyttemmin esimerkiksi sähkön ehkä merkittäväkin hinnannousu. Tulevat remontti- ja saneerauskustannukset tulee myös ottaa laskelmissa mukaan. Riippumatta asunnon muodosta, näitä tulee aina johtuen rakenteiden käyttöiästä. Asunto-osakeyhtiössä näistä vastataan maksamalla erilaisia vastikkeita ja ongelmana on se, että yksittäinen osakas ei juurikaan pysty vaikuttamaan, koska kustannukset syntyvät taikka millaisella aikataululla kustannuksia osakas joutuu vastikkeen muodossa maksamaan. Näiden lisäksi asumiskohteesta riippuen laskelmissa tulee huomioida kaikki muut mahdolliset kulut. Varsinkin omakotitaloasumiseen, jossa ei ole huoltoa tai muuta vastaavaa järjestelmää, syntyy yllättävän paljon muita kuluja, ihan lähtien pihan hoidosta, työkaluista ja kuluvista materiaaleista.

Kohteen tyyppi ja vaikutus taloudellisen kantokyvyn laskelmaan

Kiinteistössä tai asunto-osakeyhtiössä, jossa yhtiöjärjestyksessä on määrätty, että osakas vastaa omasta rakennuksestaan, myös sen rakenteista, vastataan itse käytännössä kaikista kustannuksista. Ensinnä on tiedossa olevat ja tulevat ylläpitosaneeraukset, mutta lisäksi on vielä varauduttava siihen, että aina saattaa (ja yleensä aina käytetyistä asunnoista) löytyy yllättäviä korjaustarpeita tai syntyy uusia yllättäviä vahinkoja. Sen sijaan Asunto-osakeyhtiöissä, joissa yhtiö vastaa rakenteista, osakkaan vastuulle jääviä korjaustarpeita on vähemmän ja siten lähtökohtaisesti ”riskit” yllätyksistä ovat määrältään pienemmät, koska kustannukset jakaantuvat useamman kesken, mutta niiden tapahtumistodennäköisyys on suurempi, koska asuntoja on paljon. Toisaalta Yhtiön korjauksista päättää yhtiökokous, joten korjausten laajuuteen, hintaan, suoritusaikaan ja vastikkeen määräytymisperusteeseen yksittäisellä osakkaalla on hyvin rajallinen vaikutusvalta.

Millainen, kiinteistö – vai asunto-osake?

Kohteen valinnassa on otettava huomioon myös, mitä kohde vaatii. Hyvin hoidettu ja huoltoyhtiön palveluita käyttävä asunto-osakeyhtiö on sangen vaivaton asumismuoto osakkaalle. Ammattilaisen apu isännöitsijän ja huoltomiehen muodossa on käden ulottuvilla. Toisena puolena toki on, että nämä palvelut synnyttävät kuluja, joista osakas viime kädessä yhtiövastikkeissaan vastaa. Omakotitalo taasen edellyttää jatkuvaa omaa panosta. Omakotitalo siis vie paljon enemmän omaa aikaa ja vaivaa. Edelleen omakotitaloasuminen tulee todella kalliiksi, jos kaikkiin asioihin pitää käyttää ulkopuolista maksullista palvelua. Näin raadollisesti sanottuna omakotitaloasuminen ei sovi asumismuotona kiireiselle ihmiselle, jolla on peukalo keskellä kämmentä.

Teppo Laine, asianajaja

Asunnon osto – Kuinka tehdä asuntokauppa oikein osa 2.

Virheet kiinteistöjen ja asuinhuoneistojen kaupoissa

Oman asunnon ostaminen on suurimalle osalle suomalaisista suurin yksittäinen investointi elämänsä aikana. Asuntokauppojen suuresta taloudellisesta intressistä huolimatta asuntokauppoihin liittyy usein pankin antaman lainapäätöksen jälkeen nopea aikataulu, jossa tarjouksia tehdään tuntematta ja tutkimatta tarkasti ostettavaa kohdetta. Asunnon ostamista sääntelevät tällöin lähinnä tarve- ja tunneperäiset seikat. Asuntokaupan yhteydessä tekemättä jätetyt tutkimukset ja kuntokartoitukset johtavat valitettavan usein siihen, että asunnon virheet selviävät kaupan osapuolille usein vasta vuosien jälkeen kaupan tekemisestä.

Asunnon ostajalla on lakiin perustuva velvollisuus tarkastaa kaupan kohde. Kiinteistön tai asuinhuoneiston silmämääräisessä tarkastuksessa virheet jäävät kuitenkin yleensä havaitsematta tai niitä ei edes ole mahdollista havaita silmämääräisessä tarkastuksessa. Harvalla asunnon ostajalla on edes riittävää tietoa ja taitoa, jotka mahdollistaisivat asunnon kunnon tarkastamisen riittävän huolellisesti ennen kaupan tekoa. Tämän vuoksi tarkastuksessa on suositeltavaa käyttää apuna asiantuntijaa.

Virheet asuntokaupoissa työllistävät nykyisin yhä enenevässä määrin sekä asianajajia että käräjäoikeuksia. Yleisimmät asuntokauppoihin liittyvät riita-asiat perustuvat ostajan asunnon virheen perusteella vaatimaan hinnanalennukseen tai kaupan purkuun. Ostajalla oikeus hinnan alennukseen tai, jos virhe on olennainen, oikeus purkaa kauppa. Hinnanalennus määrätään vähentämällä sovitusta kauppahinnasta virheen arvo kaupantekohetkellä.

Suurin osa asuntokauppoihin liittyvistä riita-asioista olisi vältettävissä, jos osapuolet suorittaisivat kohteessa perusteellisen kuntotarkastuksen ennen kaupan tekoa. Niissä tapauksissa, joissa kuntotarkastus on tehty ennen kaupan tekoa, osapuolilla on mahdollisuus ottaa mahdolliset asunnon virheet huomioon jo tarjousta tehtäessä ja kauppahinnasta neuvoteltaessa. Virheiden tiedostaminen ennen kaupan vahvistamista palvelee molempien kaupan osapuolten etuja, koska asunnon mahdolliset virheet ovat taloudellinen riski molemmille osapuolille. Koska kaupan kohteen virheiden selvittäminen palvelee molempia osapuolia, yleisen käytännön mukaan osapuolet jakavat tutkimuksista aiheutuneet kulut keskenään.

Asuntokauppoihin perustuvien riita-asioiden ratkaiseminen käräjäoikeudessa muodostaa aina osapuolille taloudellisen riskin. Asuntokauppoihin perustuvien riita-asioiden lopputuloksen arvioiminen ennakkoon on usein keskimääräistä riita-asiaa vaikeampaa, koska tuomioistuimen ratkaisu perustuu korostetusti näytön arviointiin ja siten lähinnä sen uskottavuuteen. Virheen syntymisen ajankohta, laajuus ja taloudellinen vaikutus ovat asioita, joihin eri asiantuntijoilla on usein toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Tämän vuoksi osapuolten on riskien minimoimiseksi ja oikeudenkäynnin välttämiseksi suositeltavaa pyrkiä asiassa sovinnolliseen ratkaisuun jo ennen asian saattamista käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Mikäli ratkaisua joudutaan hakemaan aina hovioikeudesta saakka, muodostuvat oikeudenkäyntikulut useimmissa tapauksissa vähintään yhtä suuriksi kuin alkuperäisen riita-asian taloudellinen intressi. Taloudellinen riski kasvaa myös sen vuoksi, että hovioikeusvaiheessa osapuolten oikeusturvavakuutuksien enimmäismäärä korvauksille on usein ylittynyt. Riita-asian hävinnyt osapuoli joutuu lähtökohtaisesti korvaamaan sekä omat että vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Asuntojen kaupassa virheitä käsitellään eri tavoin ja eri lakien mukaan riippuen siitä, onko kyseessä kiinteistön vai asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden kauppa tai onko asunto ostettu uutena. Kiinteistöllä tarkoitetaan oikeustieteessä huomattavasti yksinkertaistaen maapohjaa, eli kiinteistökauppa on kyseessä silloin, kun ostetaan tila tai tontti, jolla asuinrakennus sijaitsee tai jolle se on tarkoitus rakentaa. Asuinhuoneiston kaupalla taas tarkoitetaan asunto-osakkeiden tai muiden asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavien yhteisöosuuksien kauppaa. Kiinteistön kaupasta ja asuinhuoneiston kaupasta on säädetty omat lakinsa. Kiinteistöjen kaupan osalta sovellettava laki on maakaari ja asuinhuoneistojen kaupasta säädetään asuntokauppalaissa.

Virheitä koskevat säännökset löytyvät maakaaren 1 luvun 17-19 §:stä. Maakaaressa virheet jaetaan laatuvirheisiin (17 §), vallintavirheisiin (18§) ja oikeudellisiin virheisiin (19§). Laatuvirheen määritelmä on pelkistetysti se, että kaupan kohde ei ominaisuuksiltaan vastaa sitä mitä on sovittu, myyjä on antanut virheellisiä tietoja kaupankohteesta tai jättänyt antamatta oleellisia tietoja, myyjä ei ole oikaissut huomaamaansa ostajan virheellistä käsitystä kaupan kohteesta tai kiinteistössä on salainen virhe. Salaisella virheellä tarkoitetaan virhettä, joka on ollut olemassa kaupantekohetkellä mutta ostaja taikka myyjä ei ole sitä voinut havaita. Laatuvirhe on virhemuodoista selvästi yleisin.

Vallintavirheellä tarkoitetaan pelkistetysti sitä, että myyjä on antanut virheellisiä tietoja kaavoituksesta, rakennusluvista ym. tai naapurikiinteistöllä harjoitettavan toiminnan luvista taikka myyjä on jättänyt antamatta oleellisia tietoja edellä mainituista tai jättänyt oikaisematta huomaamansa ostajan virheellisen käsityksen edellä mainituista seikoista. Lisäksi vallintavirheestä on kyse, jos kiinteistöllä sijaitsevalle rakennukselle tai kiinteistöllä harjoitettavalle toiminnalle ei ole lupaa sekä jos määräosaa tai -alaa ei voida muodostaa kiinteistöksi tai rakennuspaikaksi, vaikka näin on ollut tarkoitus tehdä ja seikka on ollut myyjän tiedossa.

Oikeudellisella virheellä tarkoitetaan yksinkertaistetusti sitä, että ostaja voi menettää omistusoikeuden kiinteistöön, koska myyjä ei ole ollut kiinteistön oikea omistaja tai myyjä on antanut virheellisiä tietoja tai jättänyt antamatta oleellisia tietoja kiinteistöön kohdistuvista rasitteista tai lainhuudosta. Oikeudellisesta virheestä voi olla kyse myös silloin, jos ostaja ei voi saada lainhuutoa, koska myyjän saantoa koskee jokin epäselvyys tai jos kolmas henkilö väittää, että hänellä on parempi oikeus kiinteistöön.

Asuntokauppalain osalta uuden asunnon virheestä säädetään asuntokauppalain 4 luvun 14 §:stä. Käytetyn asunnon kaupan osalta virhesäännös on asuntokauppalain 6 luvun 11 §:ssä. Asuntokauppalain virhesäännökset vastaavat suurelta osin maakaaren vastaavia.

Asuntokauppalain 4 luvun 14 §:n mukaan uudessa asunnossa on virhe, jos asunto ei vastaa sitä mitä voidaan katsoa sovitun, se ei vastaa sitä mitä säännöksissä ja määräyksissä on vaadittu rakennusvalvontaviranomaisen hyväksyessä sen käyttöönotettavaksi.

Siitä huolimatta, että asuntokauppoihin liittyvät taloudelliset intressit saattavat olla huomattavan suuria ja osapuolten tunteet pinnassa, on riita-asioiden sopiminen osapuolten kesken käräjäoikeuden ulkopuolella suotavaa. Asuntokauppoihin liittyvät riita-asiat sovitaan yleensä niin sanotusti kirkko keskelle kylää -periaatteella, joka yleensä johtaa siihen, että kumpikaan osapuoli ei ole täysin tyytyväinen tehtyyn sovintoon. Asiamiehen näkökulmasta voin todeta, että niissä tapauksissa, joissa molemmat osapuolet ovat jossain määrin tyytymättömiä sovinnon lopputulokseen, on lopputulos yleensä objektiivisesti katsottuna varsin kohtuullinen ja oikeudenkäynnin välttäminen riskienhallinnan näkökulmasta ollut molempien osapuolten näkökulmasta järkevä ratkaisu.

Matti Aaltonen

asianajaja, varatuomari

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:n lakimiehenä hoitaen muun muassa kiinteistö- ja asuntokauppoihin liittyviä toimeksiantoja.

Reklamaatio asuntokaupassa

Asuntokauppariidassa on tavallisimmin kyse siitä, että ostaja vetoaa kaupanteon jälkeen asunnossa olevaan virheeseen. Asunnossa on virhe silloin, kun se ei vastaa sitä, mistä katsotaan ostajan ja myyjän välillä sovitun. Se, mitä voidaan katsoa sovitun, määräytyy monen seikan perusteella. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa myyjän asunnosta antamat tiedot sekä sellaiset asunnon ominaisuudet, joista ostaja on saanut tiedon käydessään katsomassa asuntoa. Asunnon kaupassa merkitseviä ovat kaikki asunnon ominaisuudet, kuten sen ikä ja kunto, pintamateriaalit ja pinta-ala.

Asunnon ostajan on, virheeseen vedotakseen, tehtävä myyjälle reklamaatio asuntokaupassa kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on huomannut virheen tai siitä, kun hänen olisi pitänyt se huomata ja aina viimeistään kahden vuoden kuluessa asuntokaupan teosta. Kyseinen kahden vuoden määräaika ei tosin sovellu sellaisessa tapauksessa, kun asunnon myyjä on muu kuin yksityishenkilö, esimerkiksi kiinteistönvälitystoimisto. Tällöin reklamaation voi tehdä kahta vuotta myöhemminkin, kunhan se tehdään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun virhe huomattiin tai se olisi pitänyt huomata.

Kun ostaja reklamoi asunnossa olevasta virheestä, voi myyjä antaa ostajalle virheen johdosta hinnanalennusta. Hinnanalennuksen ohella, voi ostaja vaatia myyjältä lisäksi vahingonkorvausta vahingosta, joka ostajalle on asunnon virheen vuoksi aiheutunut. Jos kuitenkin virhe on olennainen, voi myös kaupan purkaminen kokonaan tulla kyseeseen.

Pääsääntöisesti asuntokauppariidat käsitellään kuluttajariitalautakunnassa. Yksityishenkilö, joka on asuntokaupan osapuolena, joko myyjänä tai ostajana, voi viedä asuntokauppariidan kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi. Asuntokauppariita laitetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa kirjallisella hakemuksella. Riidan vireilletulon jälkeen kuluttajariitalautakunta ryhtyy selvittämään asiaa esimerkiksi kuulemalla asiantuntijoita tai suorittamalla tarkastuksen asunnossa, jota riita koskee. Riitojen käsittely kuluttajariitalautakunnassa on pääasiassa kirjallista.

Asian käsitteleminen kuluttajariitalautakunnassa on ilmaista, mutta riidan osapuolet vastaavat omista kustannuksistaan, kuten itse hankkimistaan asiantuntijalausunnoista tai avustajan käyttämisestä aiheutuneista kustannuksista.

Kuluttajariitalautakunta voi asiaa käsitellessään tehdä riidan osapuolille ehdotuksen sovinnoksi. Osapuolten ei kuitenkaan ole pakko suostua sovintoehdotukseen vaan he voivat vaatia, että lautakunta tekee itse päätöksen asiassa.

Kuluttajariitalautakunnan päätös on suosituksenluonteinen, eikä se siksi sido riidan osapuolia samalla tavoin, kuin esimerkiksi tuomioistuimen antama tuomio. Kuluttajariitalautakunnan päätöksestä ei voi valittaa, mutta asianosaisen ollessa tyytymätön lautakunnan ratkaisuun, voi hän viedä kuluttajariitalautakunnan ratkaiseman asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.