Etusivu » Artikkelit ja uutiset » Elina Pajula

Avainsana: Elina Pajula

Suosiolahja

Onko yhtä perillistä suosittu?

Perinnönjako edesmenneen jälkeen on usein mahdollista toimittaa melko suoraviivaisesti perukirjaan merkityn pohjalta (ks. www.perunkirjoitus.fi). Jos jaettava omaisuus jää henkilöltä, jolla on omia lapsia, ts. rintaperillisiä, perinnönjaossa lasketaan kullekin rintaperilliselle kuuluva arvomääräinen lakiosa, josta perittävä ei voi elinaikanaan määrätä esim. testamenttaamalla omaisuuttaan.

Jaon kohteena oleva jäämistö voi kuitenkin arvoltaan olla jotakin muutakin kuin se varallisuus, mitä pesässä reaalisesti on kuolinhetkellä. Perintökaaren mukaisesti pesän varoihin on nimittäin mahdollista laskennallisesti lisätä perittävän antama ennakkoperintö, joka usein on muidenkin perillisten tiedossa ja hyväksymä, sekä testamenttiin rinnastuva lahjoitus. Lisäksi jäämistöön on mahdollista lisätä perittävän jälkeläiselleen tai tämän puolisolle antama niin kutsuttu suosiolahja.

Perintökaaressa säädetyn mukaisesti pesän varoihin on lisättävä perittävän perilliselleen tai tämän puolisolle antama sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia lahjan saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Suosiolahjaksi katsottavan lahjoituksen arvo lisää jäämistön arvoa, ja korottaa siten rintaperillisille kuuluvia lakiosia.

 Suosimistarkoitus

Suosiolahjamääräykseen vetoamiselle ei ole laissa säädetty aikarajaa, mutta oikeuskäytännössä ja –kirjallisuudessa on useimmiten kymmentä vuotta pidetty kohtuullisena aikana, jonka kuluessa tehtyä luovutusta voitaisiin myöhemmin perinnönjaossa pitää suosiolahjana. Säännökseen vetoajan tulee kuitenkin kyetä näyttämään toteen, että lahjan antaja on lahjoituksellaan tarkoittanut suosia lahjan saajaa muiden lakiosaperillisten kustannuksella. Tämän suosimistarkoituksen todistaminen voi olla hyvinkin haastavaa, jos on kyse vanhasta lahjoituksesta, mutta toisinaan suosimistarkoitus saattaa olla hyvinkin selkeästi osoitettavissa.

Perintökaaren sääntely suosiolahjasta pienentää perittävän mahdollisuutta antaa lahja, jota ei olisi ollenkaan otettava huomioon rintaperillisten lakiosaa laskettaessa. Lakiosaan oikeutetulla perillisellä on oikeus vaatia, että toisen perillisen tai tämän puolison saama lahja, tai esim. alihintaan tehty kauppa otetaan laskennallisena lisäyksenä huomioon jaettavaa jäämistöä määritettäessä. Perittävä ei voi eläessään määrätä, ettei hänen tekemäänsä lahjoitusta voitaisi aikanaan perinnönjaossa pitää suosiolahjana.

Kaikkia perittävän antamia lahjoituksia ei kuitenkaan aina tule pitää suosiolahjana, vaan henkilö on voinut antaa lahjan esimerkiksi kiitoksena hyväkseen tehdystä työstä tai pitkästä auttamisesta ja hoivaamisesta. Kaikenlaista lahjoittamista rintaperilliselle ei siis suosiolahjasäännöskään rajoita, vaan kyseeseen voi myös tulla esimerkiksi perintökaaren mukainen rintaperillisen oikeus työhyvitykseen.

Suosiolahjasäännöksellä lainsäätäjä haluaa suojata muita rintaperillisiä yhden sukuhaaran suosimiselta ja samalla tasapainottaa lakiosaperillisten keskinäistä suhdetta. Suosiolahjasäännös kuvastaa tasajaon ja perillisten yhdenvertaisuuden periaatetta suomalaisessa perintöoikeudellisessa lainsäädännössä.

Entä sukupolvenvaihdos?

Oma lukunsa on lahjoitus, joka liittyy sukupolvenvaihdostilanteeeseen. Esimerkiksi silloin, kun tarkoituksena on maatilan tai muun yrityksen sukupolvenvaihdos, on oikeuskäytännössä joissakin tapauksissa pidetty hyväksyttävänä alihintaista kauppaa ilman, että järjestelyä olisi pidettävä ennakkoperintönä tai suosiolahjana. Sukupolvenvaihdoksen tekemisen tarkoituskaan ei kuitenkaan automaattisesti poista suosimistarkoitusta kaikissa tapauksissa, vaan rintaperillisten yhdenvertaisuusperiaate ulottuu myös sukupolvenvaihdostilanteisiin. Sukupolvenvaihdostarkoitus on vain yksi kokonaisharkintaan vaikuttava tekijä pohdittaessa, onko kyseessä ollut suosimistarkoituksessa tehty lahjoitus.

Laskennallisen lisäyksen vaatiminen

Perillisen tulisi vaatia laskennallisen lisäyksen tekemistä jäämistön arvoon mieluiten mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, kuten jo perukirjaa laadittaessa tai myöhemmin perinnönjaossa. Viimekätinen oikeussuojakeino on rintaperillisen lakimääräinen oikeus vaatia käräjäoikeudessa nostettavalla kanteella lakiosan täydennystä ennakkoperinnön tai suosiolahjan saajalta. Oikeuden on otettava asian harkinnassa monia näkökohtia huomioon, kuten edellä on esitetty, eikä lopputulos voi yleensä olla kaikkia osapuolia täysin tyydyttävä. Sen vuoksi on usein suositeltavaa pyrkiä sovintoratkaisuun etenkin, jos taloudellisen edun arvo ei ole huomattava.

Lopuksi

Perintöoikeudessamme on useita vähäisesti tunnettuja, lainmukaisia keinoja, joilla perinnönjaossa voidaan päästä hyvään ja oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Esimerkiksi suosiolahjaa koskevaan sääntelyyn liittyy paljon tulkinnallisia epäselvyyksiä ja jokaisessa yksittäistapauksessa tarvittavaa harkintaa. Perinnönjakoa suunniteltaessa ja toteutettaessa perintöoikeuteen perehtynyt juristi on hyvä apu jo ennen kuin perintöriita on käynnissä.

Elina Pajula, varatuomari

YT-neuvottelut kannattaa hoitaa huolellisesti

Yhteistoimintalakia on sovellettava yrityksissä, joissa on säännöllisesti vähintään 20 työntekijää. Lain tarkoituksena on edistää yrityksen ja sen henkilöstön välistä vuorovaikutuksellista yhteistoimintaa, ja sitä kautta yhteisymmärryksessä kehittää yrityksen toimintaa ja työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksessä tehtäviin, heidän työtään koskeviin päätöksiin. Työntekijöille on säädetty useita muitakin osallistumisoikeuksia mm. henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa, työsuojelusta ja työterveyshuollosta annetuissa laeissa.

Yhteistoimintalain ei ole tarkoitus olla pelkästään irtisanomislaki, vaan lain pyrkimyksenä on aito neuvotteleminen ja osallistuminen. Laissa määritellyllä tavalla esimerkiksi yrityksen yleiset suunnitelmat, periaatteet ja tavoitteet on käsiteltävä yhteistoiminnan hengessä. Myös muut kuin henkilöstövähennyksiin johtavat henkilöstöön vaikuttavat yritystoiminnan muutokset on lailla määritellysti käsiteltävä yhteistoimintaneuvotteluissa.

Taloudelliset ja tuotannolliset perusteet

Kuitenkin ehkä näkyvin ja selvästi tehokkaimmin sanktioitu osa yhteistoimintaa yrityksissä on YT-menettely, jota on noudatettava, kun työnantaja harkitsee työvoiman käytön vähentämiseen johtavia toimenpiteitä taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Myös työn muuttaminen osa-aikaiseksi kuuluu siis YT-neuvottelujen piiriin. Työnantajalla on velvollisuus käynnistää YT neuvottelut antamalla lain määräämät tiedot sisältävä kirjallinen neuvotteluesitys työntekijöille. Lailla on yksityiskohtaisesti säädetty työnantajalle myös velvollisuuksia neuvotteluesityksen annettuaan esittää työllistymistä edistävä toimintasuunnitelma tehden yhteistyötä TE-viranomaisen kanssa tai toimintaperiaatteet, joiden mukaisesti työntekijöiden työllistymistä tuetaan.

Neuvottelujen tulee sisällöltään olla sellaiset, että niissä neuvotellaan yhteistoiminnan hengessä toimenpiteiden perusteista ja vaikutuksista, vaihtoehdoista ja seurausten lieventämisestä tavoitteena yksimielisyys. Pelkät keskustelu- taikka tiedotustilaisuudet eivät siis täytä neuvottelujen edellytyksiä. Siitä, milloin neuvotteluvelvoite on riittävällä tavalla tavalla täytetty, on laissa omat säännöksensä riippuen neuvottelujen kohteena olevien työntekijöitten määrästä tai miten pitkiä lomautuksia neuvottelut koskevat. Työnantajan on myös pyydettäessä huolehdittava siitä, että YT-neuvotteluista pidetään asianmukaista pöytäkirjaa.

Täytettyään neuvotteluvelvoitteensa, voi työnantaja tehdä päätökset irtisanomisista, osa-aikaistamisista ja lomauttamisista. Työnantajan on kuitenkin esitettävä kohtuullisen ajan kuluessa yleinen selvitys neuvottelujen perusteella harkittavista päätöksistä. Selvityksestä on käytävä ilmi mm. irtisanottavien tai lomautettavien määrät sekä milloin työnantaja aikoo panna toimeen päätöksensä.

Sanktiot YT-lain rikkomisesta

Työnantajalle on YT-lailla säädetty useita velvoitteita, joista työnantajan on syytä olla tietoinen kun YT neuvottelut aloitetaan. Lain määräysten täyttämiseksi on säädetty useita uhkia tai rangaistustyyppisiä seuraamuksia.

Henkilöstöryhmän edustajalla on oikeus vaatia tuomioistuinta velvoittamaan työnantaja täyttämään lain määräämät tietojenantovelvoitteensa uhkasakon nojalla. Työnantaja tai tämän edustaja voidaan tuomita sakkoon yhteistoimintalain rikkomisesta. YT-lain laiminlyönti on virallisen syytteen alainen rikos. Toisaalta työnantaja, joka on irtisanonut, lomauttanut tai osa-aikaistanut työntekijän jättäen tahallisesti tai huolimattomuudesta noudattamatta yhteistoimintalain säännöksiä, voidaan määrätä maksamaan toimien kohteena olevalle työntekijälle jopa 30 000 euron suuruinen hyvitys.
Asiantuntevan oikeudellisen neuvonantajan apu voi säästää monelta ongelmalta YT-neuvotteluissakin.

Elina Pajula

 

Hometalo – mitä nyt?

Omakotitalon ostaminen on suuri ja taloudellisestikin erittäin merkittävä hankinta, jonka päätöstä useimmiten harkitaan pitkään ja perusteellisesti. Yksityishenkilö joutuu usein myös myyjän asemaan talokaupassa, sillä hyvin suuri osa kiinteistökaupoista tehdään yksityishenkilöiden välillä. Hankalassa tilanteessa ollaan, kun talosta löytyykin kosteus- ja/tai homevaurioita eli talon epäillään olevan hometalo. Kenen vastuulla hometalo on, voiko kaupan purkaa tai miten korjaukset maksetaan?

Omakotitalon kaupassa on useimmiten kysymys kiinteistön kaupasta, jota sääntelee maakaari. Maakaari sääntelee kiinteistön luovutusta huolimatta siitä, onko kyse yksityishenkilöiden, ammatinharjoittajien, yhtiöiden vai minkä tahansa muiden oikeushenkilöiden välisestä kaupasta. Myös vuokramaalla sijaitsevan rakennuksen kauppaan sovelletaan maakaaren säännöksiä tietyiltä osin.

Virheen ilmeneminen

Omakotitalon kaupan jälkeen ostaja saattaa havaita talossa puutteita tai virheitä, joiden olemassaolosta ei ole ollut tietoa ja joista ei ole kiinteistön kaupan yhteydessä sovittu. On suhteellisen tavallista sekin, että talossa on ennen myyntiä tehty kuntotarkastus, jossa mitään vikaa ei ole havaittu. Voi olla, että myyjä on asunut talossa pitkäänkin kärsimättä esim. mistään homeen aiheuttamasta oirehtimisesta, mutta silti ostajan aikana virhe ilmenee.

Maakaren mukaisesti kiinteistössä on virhe, jos se poikkeaa siitä, mitä on sovittu tai mitä myyjä on ilmoittanut. Mikäli ostaja on ollut tietoinen virheestä ja hyväksynyt sen, myyjän vastuu kyseisestä virheestä poistuu. Virheen olemassaoloa ja vaikutusta arvioidaan sen perusteella, olisiko asia vaikuttanut kaupan tekemiseen ja kaupan ehtoihin. Kaupan kohteessa olevan virheen on oltava kaupan kannalta merkityksellinen, jotta ostaja voisi virheen perusteella esittää vaatimuksia myyjää kohtaan.

Kauppaa tehtäessä myyjällä on velvollisuus antaa ostajalle kaikki ne tiedossaan olevat asiat, jotka ovat tyypillisesti kiinteistön arvoon ja käyttöön vaikuttavia seikkoja. Myyjän vastuuta jälkeenpäin arvioitaessa lähdetään asioista, jotka huolellisesti toimivan myyjän olisi pitänyt tietää tai selvittää. Vastaavasti ostajalla on velvollisuus kaupan kohteen huolelliseen ennakkotarkastukseen. Ostajalla on myös velvollisuus mahdollisuuksiensa mukaan rajoittaa havaitsemansa virheen tai vahingon laajenemista.

Salaisesta virheestä puhutaan silloin, kun kiinteistö virheen vuoksi poikkeaa merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan kauppahinta huomioiden edellyttää. Vanhan omakotitalon ostajalta voidaan perustellusti edellyttää useampien virheiden sietämistä. Mitä uudempi rakennus on, sitä parempaa kuntoa siltä voidaan edellyttää.

Reklamaation merkitys hometaloasiassa

Oikea-aikaisen ja riittävän reklamaation ts. virheilmoituksen merkitystä ei voi liikaa korostaa hometaloasioissa. Jos reklamaatio on jätetty tekemättä tai sitä ei ole tehty kohtuullisessa ajassa, voi ostaja menettää oikeutensa vedota virheeseen. Reklamaatiota voidaan täydentää ja esim. vaadittu hinnanalennus määrittää jälkikäteenkin.

Ostaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän reklamoi virheestä ja siihen perustuvista vaatimuksistaan kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Reklamaation oikea-aikaisuudesta ei voida asettaa tarkkoja aikamääritelmiä, vaan oikea-aikaisuus joudutaan ratkaisemaan tapauskohtaisesti, jos reklamaation oikea-aikaisuus muodostuu riitakysymykseksi. Tietyn tyyppisten virheilmoitusten pääsääntöiseksi takarajaksi on laissa säädetty viisi vuotta kiinteistön hallinnan luovutuksesta. Takarajan tarkoituksena on suojella myyjää yllättäviltä pitkän ajan kuluttua esitettäviltä vaatimuksilta. On kuitenkin virheellinen käsitys, että myyjä vastaisi kiinteistön virheestä aina ja poikkeuksetta viiden vuoden takarajaan saakka.

Jos kiinteistössä epäillään huomattavaa, esim. home-epäilyyn perustuvaa virhettä, on varsin suositeltavaa jo varhaisesssa vaiheessa ottaa yhteyttä lakimieheen sen varmistamiseksi, että epäillyn hometalon hoitaminen jo alusta asti suunnataan tarkoituksenmukaiselle, kustannuksiakin säästävälle linjalle. Hometaloriidan ratkaisemisessa on aina kannattavaa pyrkiä neuvotteluratkaisuun oikeuskäsittelyn huomattavien kustannusten ja hitauden vuoksi.

Todetun virheen vaikutukset

Kiinteistön virheellisyys määräytyy sen mukaan, millainen kiinteistö on kauppaa tehtäessä. Myyjä vastaa kiinteistössä tällöin olleesta virheestä, vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin. Virheen seuraamuksia ovat lähinnä kauppahinnan alennus ja kaupan purku.

Hinnanalennuksella pienennetään sovittua kauppahintaa virhettä vastaavalta osalta. Oikeudenkäynnissä hinnanalennus määrätään useimmiten korjauskustannusten määrän perusteella. Mikäli virhettä ei vielä ole korjattu, korjauskustannusten määrittämiseen tarvitaan lähes aina pätevän rakennusalan ammattilaisen antama riittävän yksilöity arvio.

Ostaja voi vaatia kaupan purkua, jos virhe on olennainen. Olennaisuutta arvioidaan virheen kokonaismerkityksen perusteella. Kynnyksenä kaupan purkamiseen virheen olennaisuuden perusteella on oikeuskäytännössä vakiintuneesti aiemmin pidetty korjauskustannusten nousemista noin 40 %:iin kauppahinnasta. Kuitenkin tuoreen KKO:n tapauksen 2015:58 perusteella virhettä saatetaan tapauskohtaisesti pitää olennaisena myös suuriin korjauskustannuksiin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi silloinkin, kun korjauskustannusten määrän arvioidaan jäävän alhaisemmaksi.

Elina Pajula, varatuomari