Etusivu » Artikkelit ja uutiset » immateriaalioikeus

Kategoria: immateriaalioikeus

Tavaramerkin rekisteröinti

1. Mikä on tavaramerkki?

Tavaramerkki on elinkeinonharjoittajan tuotteiden tunnusmerkki. Tavaramerkin tarkoituksena on toimia eri yritysten tuotteiden, tavaroiden tai palveluiden erottamisvälineenä. Tavaramerkkejä on erilaisia. Tavaramerkki voi olla sana, lause, kuvio, ääni tai jokin edellä mainittujen yhdistelmä.

2. Miksi tavaramerkki kannattaa rekisteröidä ja mitkä ovat rekisteröinnin hyödyt?

Tavaramerkki antaa haltijalleen yksinoikeuden kyseisen merkin käyttöön tuotteiden markkinoinnissa. Tavaramerkin rekisteröiminen varmistaa sen, etteivät kilpailevat toimijat voi käyttää tuotteidensa tunnusmerkkinä samaa tai samankaltaista, rekisteröidyn tavaramerkin kanssa sekoitettavissa olevaa merkkiä. Rekisteröinnin jälkeen voi käyttää merkkiä ®.

3. Miten rekisteröity tavaramerkki vaikuttaa yrityksen arvoon?

Rekisteröity tavaramerkki yleensä vaikuttaa positiivisesti yrityksen arvoon. Esimerkiksi yrityskauppatilanteessa hyvä ja tunnettu tavaramerkki voi olla juuri se tekijä, joka ostavaa osapuolta yrityksessä kiinnostaa.

4. Miten tavaramerkki rekisteröidään?

Tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa haetaan kirjallisesti Patentti- ja rekisterihallitukselta. Kansainvälistä rekisteröintiä voi hakea myös käyttäen hyväksi kansallisia rekisteröintijärjestelmiä tai kansainvälisiä järjestelmiä. Tavaramerkin rekisteröintiä Euroopan unionin alueelle voi hakea Euroopan yhteisön Sisämarkkinoiden harmonisointivirastolta (yhteisön tavaramerkki). World Intellectual Property Organization pitää kansainvälistä tavaramerkkirekisteriä ja sen kautta on mahdollista hakea rekisteröintiä lukuisiin maihin.

5. Kannattaako asiantuntija-avun käyttäminen?

Tavaramerkin rekisteröintiä voi hakea itsekin, mutta useissa tapauksissa asiantuntija-avun käyttäminen on suositeltavaa. Näin voidaan varmentaa ennakolta rekisteröinnin onnistumista. Asiantuntija osaa myös esimerkiksi neuvoa, mihin tavara- ja palveluluokkiin rekisteröintiä kannattaa hakea. Selvitettäväksi tulee myös aiotun tavaramerkin rekisteröimisedellytykset. Ratkaistavaksi tulee lisäksi tavaramerkin maantieteellinen ulottuvuus.

Matti Aaltonen

lakimies, varatuomari

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:ssä tavaramerkkiasioiden asiantuntijana.

Tavaramerkkisuoja Venäjällä

Tässä artikkelissa tutustutaan tarkemmin tavaramerkkiin ja tavaramerkin merkitykseen Venäjän kaupassa. Itänaapurin markkinoille lähteminen kotitehtäviä tekemättä voi loppua surkeasti. Ennen kaupankäynnin aloittamista tai etabloitumista Venäjälle kannattaa huolehtia immateriaalioikeuksien suojaamisesta. Immateriaalioikeuksiin kuuluvat esimerkiksi tavaramerkit, patentit, tekijänoikeudet, mallioikeudet, verkkotunnukset eli domainit jne.

Jokaisen yrittäjän on varmistuttava omien tuotteidensa suojaamisesta esimerkiksi tavaramerkin rekisteröinnillä ennen kaupankäynnin aloittamista Venäjällä. Tavaramerkin suojaaminen antaa haltijalleen yksinoikeuden kyseisen merkin käyttöön tuotteiden markkinoinnissa. Tavaramerkin rekisteröiminen varmistaa sen, etteivät kilpailevat toimijat voi käyttää tuotteidensa tunnusmerkkinä samaa tai samankaltaista, rekisteröidyn tavaramerkin kanssa sekoitettavissa olevaa merkkiä. Lisäksi rekisteröity tavaramerkki vaikuttaa positiivisesti yrityksen arvoon. Yrityskauppatilanteessa hyvä ja tunnettu tavaramerkki voi olla juuri se tekijä, joka ostavaa osapuolta yrityksessä kiinnostaa.

Tavaramerkkiä koskeva Venäjän lainsäädäntö sisältyy Siviililain IX osan 76 lukuun. Venäjän Siviililain mukaisesti Venäjän Federaation alueella tavaramerkin yksinoikeus on voimassa, jos tavaramerkki on rekisteröity immateriaalioikeuksista huolehtivassa viranomaisessa. Tietyissä tapauksissa suojaa voi saada myös Venäjän Federaation ratifioimien kansainvälisten sopimusten perusteella.

Suomessa rekisteröity tavaramerkki ei anna automaattisesti suojaa Venäjällä. Tavaramerkki Venäjällä saa suojaa vain, jos tavaramerkki on rekisteröity Venäjällä tai kansainvälisellä rekisteröinnillä. Tavaramerkkien kansainvälisellä rekisteröinnillä tarkoitetaan Madridin pöytäkirjaksi kutsutun sopimuksen mukaista tavaramerkin rekisteröintiä, josta huolehtii World Intellectual Property Organization (WIPO). Venäjä on allekirjoittanut Madridin pöytäkirjan kuten Suomi.

Yrityksellä on kaksi mahdollisuutta suojata tavaramerkkinsä Venäjällä: hakemalla tavaramerkkirekisteröintiä Venäjällä tai hakemalla tavaramerkkirekisteröintiä Madridin pöytäkirjan mukaisella hakemuksella Suomen Patentti- ja rekisterihallituksen kautta. Tavaramerkkirekisteröintiä haettaessa täytyy huomioida myös se seikka, että Venäjä on muodostanut tulliliiton Kazaksatanin ja Valko-Venäjän kanssa, joten näiden maiden välillä tavara liikkuu ilman tullia. Tässä tapauksessa tavaramerkki kannattaa rekisteröidä myös mainitussa maissa sekä mahdollisesti IVY-maissa. Tavaramerkin rekisteröinti jokaisessa mainitussa maassa aiheuttaa kustannuksia ja monimutkaistaa hakemusprosessia mm. kielellisistä ongelmista johtuen. Usein ratkaisu tähän on tavaramerkin rekisteröinti Madridin pöytäkirjan mukaisesti. Hakijan tulee hakemuksessaan nimetä ne Madridin pöytäkirjan jäsenmaat, joissa suojaa haetaan.

Tavaramerkin rekisteröinnissä kannattaa käyttää asiantuntija-apua. Näin voidaan muun muassa varmentaa ennakolta rekisteröinnin onnistumista, saada asiantuntijalta neuvoa tavara- ja palveluluokkien osalta sekä ratkaista tavaramerkin maantieteellinen ulottuvuus.

Nikolai Juferev

lakimies

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:ssä Venäjän kauppa-, sopimus- ja tavaramerkkioikeuden asiantuntijana.

Tavaramerkki on tuotteen tunnusmerkki

Tavaramerkki on elinkeinonharjoittajan tuotteiden tunnusmerkki. Tavaramerkin tarkoituksena on toimia eri yritysten tuotteiden, palveluiden tai tavaroiden erottamisvälineenä. Tavaramerkki antaa haltijalleen yksinoikeuden kyseisen merkin käyttöön tuotteiden markkinoinnissa.

Saadakseen yksinoikeuden merkin käyttöön elinkeinoharjoittajan tulee rekisteröidä tavaramerkki. Suomessa rekisteröintiviranomaisena toimii Patentti- ja rekisterihallitus (PRH). Rekisteröityään tavaramerkin elinkeinonharjoittaja voi valvoa oikeuksiaan ja estää kilpailijoita käyttämästä tavaramerkkejä, jotka ovat sekoitettavissa rekisteröityyn tavaramerkkiin. Yksinoikeus suojaa elinkeinonharjoittajan lisäksi myös kuluttajia, jotka voivat luottaa tietyllä merkillä myytävien tuotteiden laatuun ja lähteeseen.

Suomalaisen tavaramerkkirekisteröinnin sijaan elinkeinoharjoittaja voi hakea Yhteisön tavaramerkkiä eli koko Euroopan unionin alueen kattavaa tavaramerkkiä. Yhteisön tavaramerkkiä haettaessa rekisteröintiviranomaisena toimii Euroopan yhteisön Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (OHIM, Office for Harmonization in the Internal Market). Yhteisön tavaramerkki voidaan rekisteröidä ainoastaan koko EU:n alueelle, eli rekisteröintiä ei voida valikoida vain tiettyjen jäsenvaltioiden alueelle. Rekisteröinnin oikeusvaikutukset ovat koko alueella samat.

Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus tulee tehdä OHIM:n lomakkeelle. Lomake tulee jättää joko suoraan OHIM:iin tai sen voi toimittaa myös PRH:n kautta. Rekisteröintihakemuksen voi tehdä myös sähköisesti. Rekisteröintimenettely sisältää muun muassa muodollisen tarkastuksen, absoluuttisten esteiden tutkimisen, relatiivisten esteiden tutkimisen sekä kuuluttamisen yhteisön tavaramerkkilehdessä. Muilla tavaramerkkien haltijoilla on väiteoikeus hakemuksen julkaisemisen jälkeen kolmen (3) kuukauden määräajalla. Mikäli rekisteröinnille on este jonkin jäsenvaltion osalta, merkin rekisteröinti raukeaa koko EU:n osalta. Mahdollisista kustannuksista huolimatta rekisteröintihakemuksen laadinnassa kannattaa käyttää asiantuntevaa asiantuntija-apua.

Rekisteröinnin yhteydessä tavaramerkin hakijalla on mahdollisuus vedota aikaisempaan hakemukseen perustuvaan etuoikeuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi suomalaisen tavaramerkin haltija voi vedota Suomessa tekemäänsä tavaramerkkirekisteröintiin ja saada niin sanotun senioriteetin hakemukselleen. Tällöin yhteisön tavaramerkki voi saada tietyn maan osalta paremman, vanhemman oikeuden. Yhteisön tavaramerkin rekisteröinti on voimassa 10 vuotta hakemispäivästä ja rekisteröinnin voi uudistaa 10 vuoden jaksoissa.

Yhteisön tavaramerkkiä kannattaa hakea etenkin elinkeinonharjoittajan, jonka toiminta ulottuu tai on suunniteltu ulottuvan Suomen lisäksi muualle EU:n alueelle. Myös muita kansainvälisiä rekisteröintivaihtoehtoja edellä mainittujen lisäksi on mahdollista käyttää. Kunkin järjestelmän hyödyt ja haitat sekä se, mitä rekisteröintijärjestelmää kannattaa milloinkin käyttää, riippuu kustakin tapauksesta ja tapausten erityispiirteistä.

Matti Aaltonen

asianajaja, varatuomari

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:ssä tavaramerkkiasioiden asiantuntijana.

Hyvä brändi kannattaa suojata

Brändi muodostuu useasta tekijästä – yrityksen ja tuotteiden nimistä, tunnuksista, logoista, musiikista ja nykyisin myös verkkoilmeestä. Se luo mielikuvan siitä, mitä yritys tekee, mitä se tuottaa ja miten se tämän tekee. Ennen kaikkea brändi erottaa yrityksen sen kilpailijoista.

Menestyvän brändin arvo yrityksen koko arvosta voi olla hyvinkin merkittävä. Viisas yritys suojelee omaa brändiänsä sen luvattomalta hyödyntämiseltä lainsäädännön tarjoamin keinoin. Miksi antaa valua lukuisien työtuntien hedelmien pois omista käsistä ilmaiseksi, jos yhtä hyvin voisi taloudellisesti hyödyntää isolla työllä luotua brändiä?

Yrityksellä voi olla yksi tai useampi brändi riippuen siitä, millä strategialla yritys brändiään rakentaa. Mikäli yrityksen brändi on luotu sen toiminimen ympärille, saa yritys vahvan suojan nimelleen rekisteröimällä nimen toiminimekseen, rinnakkaistoiminimekseen tai aputoiminimekseen. Rinnakkaistoiminimellä tarkoitetaan yrityksen varsinaisen toiminimen vieraskielistä käännöstä, kun taas aputoiminimi on varsinaisesta toiminimestä täysin erillinen nimi, jolla voidaan harjoittaa jotakin osaa yrityksen liiketoiminnasta. Rekisteröinti estää muita elinkeinonharjoittajia käyttämästä rekisteröityyn toiminimeen sekoitettavissa olevaa toiminimeä. Toiminimilakimme suojaa myös vakiintuneita toiminimiä, mutta vakiintumisen toteennäyttäminen on hankalaa mahdollisessa riitatilanteessa. Lisäksi vakiintumisen kautta voi saada suojaa vain sillä maantieteellisellä alueella, jolla nimi on vakiintunut.

Yrityksen brändi ei aina rakennu yrityksen varsinaisen toiminimen varaan. Brändi voidaan yhtä hyvin rakentaa myös aputoiminimien tai tavaramerkkien ympärille. Myös nämä molemmat kannattaa rekisteröidä patentti- ja rekisterihallituksella vahvan loukkaussuojan rakentamiseksi, vaikkakin molemmille voidaan saada suojaa myös vakiintumisen kautta.

Aputoiminimen käyttö brändin luomisessa on kätevää esimerkiksi silloin, kun halutaan tavoitella uusia asiakasryhmiä tai laajentaa liiketoimintaa aloille, joilla ei ole ennen toimittu. Vanha toiminimi ei välttämättä sisällä tietoa uudesta toimialasta, ja tämän rinnalle voidaan tällöin ottaa uusi nimi, joka sopii ja kuvaa paremmin uutta toimintasektoria. Myös joissain tilanteissa voi olla helpompaa, järkevämpää tai tarkoituksenmukaisempaa hallita yrityksen eri toimialoilla tai -sektoreilla tapahtuva toimintaa eri nimien alla.

Tavaramerkkinä voidaan suojata erottamiskykyinen tunnus, jolla halutaan erottaa omat tuotteet tai palvelut toisten vastaavista. Tavaramerkki voi olla sana, kuvio, ääni tai vaikka iskulause – pääasia on, että se erottaa suojaamansa kohteen muiden aiemmista tavaramerkeistä. Tavaramerkki ei koskaan saa olla sekoitettavissa toisten aiempiin tavaramerkkeihin tai toiminimiin. Sekoitettavuutta tutkitaan samankaltaisia tuotteita suojaavien merkkien osalta.

Myös tekijänoikeutta voidaan käyttää brändin suojaamiseen. Tekijänoikeussuojaa saa teokselle, joka ylittää nk. teoskynnyksen eli on itsenäinen ja omaperäinen, aiemmista teoksista erottuva, luovan työn tulos. Toisin kuin toiminimiä ja tavaramerkkejä, tekijänoikeutta ei voi rekisteröidä. Se syntyy automaattisesti teoksen tekijälle. Mikäli esimerkiksi yrityksen logo on tarpeeksi taiteellinen, voi sen loukkausta vastaan puolustautua myös vetoamalla tekijänoikeuteen, varsinkin jos logolle ei ole haettu tavaramerkkiä. Myös esimerkiksi yrityksen tunnusmelodia voi saada suojaa tekijänoikeuden kautta.

Koska brändin eri osatekijät voivat olla ja yleensä ovatkin hyvin merkittäviä tekijöitä yrityksen arvon kannalta, tulee ne suojata käytettävissä olevin keinoin. Myös niihin liittyvät sopimukset tulee tehdä huolella ja kirjallisesti. Syytä on esimerkiksi varmistua, ettei sama tai samantapainen logo voi päätyä kilpailevan yrityksen käyttöön. Hyvin hoidetuilla immateriaalioikeuksilla luodaan yritykselle positiivinen imago ja maine sekä helpotetaan monessa tilanteessa erittäin vaikeita näyttö- ja todistelukysymyksiä. Kirjallisten sopimusten ja rekisteröintien avulla saadaan myös informaatio säilytettyä yrityksen työntekijöiden käytettävissä ja mahdollistetaan oikeuksien siirrettävyys esimerkiksi liiketoiminnan kaupassa. Hyvin suojatulla brändillä on suora vaikutus yrityksen arvoon

Matti Aaltonen

asianajaja, varatuomari

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:ssä tavaramerkkiasioiden asiantuntijana.

Yhteisön tavaramerkki

Yhteisön tavaramerkki kattaa koko Euroopan Unionin alueen. Rekisteröinnin oikeusvaikutukset ovat koko alueella samat. Yhteisön tavaramerkkiä haettaessa rekisteröintiviranomaisena toimii Euroopan yhteisön Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (OHIM, Office for Harmonization in the Internal Market). Yhteisön tavaramerkin hakeminen on hyödyllistä etenkin elinkeinonharjoittajalle, joka harjoittaa tai suunnittelee tulevaisuudessa harjoittavansa kansainvälistä toimintaa.

Yhteisön tavaramerkkiä voi suositella kansallisen rekisteröinnin sijaan kaikissa tapauksissa, joissa haettava tavaramerkki on jollakin tapaa kansainvälisluonteinen. Suomenkieliselle lauseelle on lähtökohtaisesti turha hakea koko Euroopan Unionin alueen kattavaa suojaa. Mikäli tavaramerkki on kuitenkin luonteeltaan sellainen, että se on käytettävissä useissa eri maissa tai merkki on esimerkiksi englanninkielinen, on Yhteisön tavaramerkin hakeminen usein suositeltavaa. Tietenkin on otettava huomioon myös Euroopan Unionin rajat ylittävä suojaus, joka on mahdollista hakea esimerkiksi World Intellectual Property Organizationin kautta.

Yhteisön tavaramerkin hakeminen voidaan nähdä myös ennakoivana toimenpiteenä. Tavaramerkkiä haettaessa tehdään estetutkimus mahdollisten samanlaisten tai samankaltaisten tavaramerkkien varalta. Hakemuksen tultua vireille, myös OHIM tutkii rekisteröinnin edellytykset absoluuttisten ja relatiivisten esteiden varalta. Hakemalla Yhteisön tavaramerkkiä elinkeinoharjoittaja voi siten varmistua siitä, että kellään muulla ei ole oikeutta käyttää samanlaista tavaramerkkiä kaupallisessa toiminnassa.

Tavaramerkin hakemisella voidaan siten varautua esimerkiksi myös seuraavanlaiseen tilanteeseen. Elinkeinoharjoittaja tekee merkittäviä markkinointi- tai vastaavia investointeja tiettyyn tavaramerkkiin, ja kun toimintaa ollaan siirtämässä kansainvälisille markkinoille, havaitaan, että samanlainen tavaramerkki on jo rekisteröitynä esimerkiksi Ranskassa. Yhteisön tavaramerkin hakemisella on näin mahdollista ennaltaehkäistä tulevia ongelmia sekä varmistua siitä, ettei elinkeinoharjoittajalle pääse syntymään esimerkiksi turhia markkinointikustannuksia.

Kustannuksiltaan Yhteisön tavaramerkki on jonkin verran kalliimpi kuin vain Suomessa rekisteröity tavaramerkki. Ero ei kuitenkaan ole huomattava eikä missään tapauksessa muodostu esteeksi merkin rekisteröinnille. Myös asiamiehen käyttämisestä merkin hakemisessa syntyy jossain määrin kustannuksia, mutta asiamiehen käyttäminen on varsinkin Yhteisön tavaramerkin hakemusprosessin osalta suositeltavaa.

Yhteisön tavaramerkkihakemuksen olennaisena huonona puolena Suomessa rekisteröitävään merkkiin verrattuna voidaan pitää ainoastaan hakemusprosessin pituutta. Yhteisön tavaramerkin hakemusprosessi kestää noin vuoden, kun hakemusprosessi Suomessa kestää noin viisi kuukautta.

Matti Aaltonen

asianajaja, varatuomari

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:ssä tavaramerkkiasioiden asiantuntijana. Ota yhteyttä artikkelin kirjoittajaan tästä.

Immateriaalioikeuksien merkitys kasvuyhtiöiden yrityskaupoissa

Kasvuyhtiöiden yrityskaupoissa kaupan kohteena on tyypillisesti yritysvarallisuus, joka koostuu yhä useammin perinteisen omaisuuden sijaan pitkälti aineettomista oikeuksista eli immateriaalioikeuksista. Kärjistäen ilmaistuna voidaan sanoa, että yrityskaupoissa myytiin ennen koneita, kun taas nykyään kaupan kohteena on immateriaalioikeus yrityskaupassa, jota oikeuttaa koneiden valmistamiseen.

Immateriaalioikeuksia ovat muun muassa patentit, hyödyllisyysmallioikeudet, tavaramerkit, tekijänoikeudet, edellä mainittuihin kohdistuvat käyttöoikeudet ja yrityssalaisuudet.

Kasvuyhtiöön kohdistuvassa yrityskaupassa ostajan pyrkimyksenä on tyypillisesti tietyn teknologian tai muun kehitystyön tuloksen hankkiminen omaan käyttöönsä. Varsinainen kaupan kohteen sisältö koostuu toisin sanoen teknologiaan kohdistuvista oikeuksista, jotka ovat joko ostettavassa liiketoiminnassa itsessään syntynyttä tai kolmansilta osapuolilta lisenssein hankittua yritysvarallisuutta.

Onnistunut yrityskauppa edellyttää myyvältä osapuolelta oikeuksien huolellista dokumentointia ja kontrolloitua hallintaa. Dokumentaation laadulla on tyypillisesti aina kauppahintaan ulottuvia vaikutuksia. Kauppahintapotentiaalin turvaamiseksi myyjä voi teettää asiantuntijalla immateriaalioikeuksiin kohdistuvan riskianalyysin ja saattaa kaupan kohteen analyysiraportista ilmenevien toimenpidesuositusten mukaisesti  ”myyntikuntoon”.

Vastaavasti ostavalta osapuolelta onnistunut yrityskauppa edellyttää immateriaalioikeuksien ja niiden arvoon vaikuttavien seikkojen huolellista selvittämistä systemaattisen ennakkotarkastuksen eli Due Diligence–tarkastuksen muodossa. Ennakkotarkastuksella pyritään poistamaan myyjän ja ostajan välillä vallitsevaa osapuolten välisen tiedon epätasapainoa kaupan kohteesta. Tarkastusraporteissa havaituilla seikoilla on tyypillisesti kauppahintaan ulottuvia vaikutuksia ja kauppa saattaa jäädä havaintojen perusteella jopa kokonaan toteutumatta.

Turhan usein immateriaalioikeuksien huolellinen tarkastaminen laiminlyödään huolimatta siitä, että niiden merkitys yrityskauppatilanteessa on lähtökohtaisesti ollut selvillä. Kiireelle ja muille käytännönseikoille annetaan tyypillisesti etusijaa, jolloin yrityskaupan juridinen valmistelu ei ole toteteutettavissa riittävällä huolellisuudella. Tällöin lopputuloksena havaitaan esimerkiksi, että kaupan kohteena olleita oikeuksia rasittaa kolmansien osapuolten oikeudet tai että siihen kohdistuvia oikeuksia ei ole ylipääänsä siirretty pätevällä tavalla kaupan kohteena olleelle yhtiölle, vaan ne ovatkin tosiasiallisesti edelleen sen alihankkijalla.

Immateriaalioikeuksien kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja tunnistaminen ovat kasvuyhtiöihin kohdistuvissa yrityskaupoissa sekä myyjän että ostajan intresseissä.

Matti Aaltonen

asianajaja, varatuomari

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:ssä tavaramerkkiasioiden asiantuntijana.