VAHINGONKORVAUSVASTUUSTA
Länsimaisena yleisenä oikeusperiaatteena on, että vahingon aiheuttaja korvaa toiselle aiheuttamansa vahingon. Vahingonkorvauslain mukaan yksin vahingon syntyminen ei johda vahingonkorvausvelvollisuuteen, vaan vahinko on täytynyt aiheuttaa tahallisesti tai tuottamuksellisesti.
Vahingonkorvausvelvollisuus voi perustua myös sopimukseen. Onkin hyvin tavanomaista, että varsinkin liikesopimuksissa määritellään vahingonkorvausvelvollisuus sopimuksen rikkomisen perusteella. Lisäksi kaupankäyntiä koskevissa erityislaeissa on pääsääntöisesti vahingonkorvausta koskevat pykälät.
Lähtökohtana Suomessa ja vahingonkorvauslaissa on, että korvataan henkilö- ja esinevahingot sekä näihin välittömästi liittyvät kulut. Henkilövahinkona korvataan myös ansionmenetys. Lisäksi erityisin perustein tulevat korvattavaksi loukkauksen aiheuttama kärsimys ja taloudellinen vahinko.
